Selkärangan nikaman murtuma

"Elämään herää aina vasta ihan täysillä kun sattuu jotain ikävää". 

Tämä päti taas mun tän päiväiseen tilanteeseen. Tunteet on aika pinnassa..

Tänään keskiviikkona 27.1.16 mun elämä romahti. Hetkellisesti. Tosi korkealta ja kovaa. Itkua on riittänyt ja hätääntynyttä oloa. Olin tänään 6,5h Helsingin kahdessa sairaalassa tutkimuksissa eilisen illan kotona kaatumisen ja siitä aiheutuneen niskan ja pään lyömisen takia. Tiistai-illalla kun kaaduin, ei ollut mitään oireita. Aamulla heräsin ja asiat oli ihan erilailla.. Lähdin kouluun (metrolla Kamppiin) ja pää oli outo. Kaulan reuna alkoi turvota ja olo alkoi olemaan heikko.. Onneksi ystävät  kehotti (ja pakotti) menemään tutkituttaa, että mitään vakavaa ei ole.

Mitä kävi? Monien röntgen- ja magneettikuvausten, miljoonan erikoislääkärin analysoimana ja tutkimana.. Selkärangan nikaman murtuma.

Mulla murtui selästä nikama?? Ei tän pitänyt näin mennä. Lähdin tarkastuttamaan niskan tilannetta ja kuulemaan et kaikki on hyvin. Sit mulle  todetaan 6 millimetrin mittainen kokoinen selkärangan nikaman MURTUMA. Enkä osannut varautua asiaan millään tavalla. Minä oon niin surullinen :( Elämä muuttui kerta heitolla taas ihan ääripäähän. Sairaalassakin oli mun takia kauhea kuhina ja ymmärsin että nyt on tosi kyseessä.

Hengenvaarallista tilaa ei ole. Se tässä on helpotus. Normaalia elämää voi luojan kiitos jatkaa lähes normaalisti muutamien päivien kuluttua. Omia kipuja seuraten. Ja tietenkin olla erityisen varovainen. Hoitokeinoa nikamien murtumiin ei oikein ole. Ne luutuu itsestään ja kroppa vaatii normaalia liikkumista. Liikkumattomuus tekisi toipumisesta vielä hitaamman. Aika hankalan tuntuista tää elämä nyt on tosi kireen niskatuen kanssa. Surettaa :( ehkä se hyvä huominen tulee pian? Mä toivon sitä.

 

Me ei voida ikinä tietää millon on viiminen päivä tai että mitä huominen tuo tullessaan. Siis ihan todella ei voida. Eilen kaikki oli loistavasti ja tänään saa huomata, että kaikki on päin puuta. Sain kuulla, että on ollut muutamista senteistä kiinni, etten ole halvaantunut tai henki ois lähtenyt. Tollasta uutista en oo vielä ikinä joutunut suodattamaan. Eli oli onni matkassa. Nyt näkee taas maailmaan ihan erilaisena. Tämmöisellä hetkellä tajuaa, kuinka ainutlaatuinen mahdollisuus on elää täällä. Ja että se voi päättyä huonosti koska vaan kenen tahansa osalta :( 

Kiitos kaikille, jotka kuulutte mun elämään. Jos en oo tarpeeks sanonut sitä, että välitän niin sanon sen nyt. Välitän teistä kaikista enemmän kuin mistään. En halua ikinä satuttaa ketään ja jos oon joskus loukannut tyhmyyksissäni jotain teistä, anteeksi <3 

Eletään joka ikinen päivä kuin se olis viiminen.

< 3 Jonna